.

.

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Tiimalasi kantapää

Yleensä teen perinteisen kantapään jokaisiin villasukkiin; teen vahvistetun kantapään, kavennan kantalapun ja poimin silmukat reunoilta. Tarpeeksi monta kertaa kun tekee, nii sit alkaa kyllästyttämään. Hieman kirjoja kurkistelin, mutta tiimalasikantapään olen tehnyt joskus ennenkin ja sitä ajattelin hieman harjoitella.
 Tein näitä sukkia edellisen tilkkupeiton lankakerien jämistä. Itselle oli tarkoitus tehdä kesäsukat, mutta keltainen lanka ei sitten riittänytkään. Pikkusisko sai sitten sukat, kun jalka on pienempi, 34. 
Porukoitten kamera, on vähän mukavampi kuvailla ;D Vaikka en osaakkaan muuta kuin painaa nappia ja tsuumailla hieman tötteröä kääntämällä.  
 Malli: Nilkka villasukat 
Lanka: Novita Nalle, 46g
Puikot: 3mm 80cm pyöröt
Koko: 33-34
 Myös pienet junasukat tuli tehtyä langanjämistä. Tällä hetkellä langanjämissä on niinkin ihanteellinen tilanne, että niitä ei montaa nöttöstä ole. Ohuemmat langat mahtuvat 2,5 litran pussiin helposti ja paksummat langat 3 litran pussiin ja sielläkin tilaa riittää! Hyvä minä :P
 Malli: Junasukat
Lanka: Novita Nalle, 34g
Puikot: 3mm 80cm pyöröt
Koko: vastasyntynyt


Kohtahan minä aloitan taas työt äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen, joten voi näkyä täällä blogin puolella että käsitöitä valmistuu hiukkasen hitaampaa tahtia. Jos nyt tahti on tähänkään mennessä ollut päätähuimaava. Itseä tässä hieman tässä yritän patistella, että saisin puuhasteltua mahdollisimman monta keskeneräistä työtä valmiiksi ennen toukokuun puoliväliä. Yritys on kova, mutta päässä on edelleen useita mukavia käsitöitä odottamassa inspiraatiota. 

Sain muuten tuliaisiksi 20 kerää lankoja vanhemmiltani, kun olivat kuukauden reissulla. Harmikseni langat ovat kotona ja en niitä nyt tähän postaukseen pääse esittelemään, ehkäpä sitten seuraavaan. Isä maksumiehenä, pikkusisko lankoja valitsemassa ;D


sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

100!

Tämä on sadas postaus tässä blogissa! Muutama (TÄRKEÄ!!) vakituinen lukija joukkoon on liittynyt, mutta tuntuuhan teitä silloin tällöin piipahtajiakin riittävän. Kiitos siitä teille :) Itse olen ollut 5 päivää kuumeessa, ja olin melko töttöröö koko sairastelun ajan. Niin töttöröö, etten edes virkannut tai neulonut silmukan silmukkaa.
 Uusi ystäväni kyseli, tekisinkö hänen tyttärelleen rattaisiin pikku peiton. Eipä tarvinnut asiasta kuin mainita, niin minulla ajatus laukkasi jo monessa eri mallissa ja väriyhdistelmässä. Selailin kirjojen valikoimista kotoa, lehtiä ja nettiä. No, perinteinen isoäidinneliö valikoitui kuitenkin ylitse muiden.
 Värit valitsi ystäväni. Olipa mukava tuhertaa tehdä tälläistä tyttömäistä hommaa, kun harvemmin sitä tulee pinkkiä käsiinsä valikoitua. Onneksi peitosta löytyi myös vihreää ja turkoosia, ihania värejä nekin. Keltainen on peiton loppu silaus ja tekee siitä ihanan pienen sateenkaaren. :) Aloitin työn virkkaamalla jokaista väriä 5 ruutua, jonka jälkeen aloin yhdistelemään paloja riveittäin aina kun paloja oli tarpeeksi. Pelkäsin taas loppuun jäävää lankojen päättely urakkaa, joten päättelin iltaisin muutaman langanpään. Onneksi niin tein, nimittäin kun reunus oli valmis, oli minulla enää kaksi langanpäätä pääteltävänä. JIPPII! :D
 Malli: Tilkkutäkki isoäidinneliöistä
Lanka: Novita Nalle, 384g
Koukku: 3,5mm
Koko: mitataan kun muistetaan :D

Tässä kuvassa näkyy peiton kaikkein luonnollisimmat värit. Vielä tämä pitää höyryttää, mutta, poika nukkui joten tartuin pian kameraan ja otin kuvat :D 

torstai 3. huhtikuuta 2014

Tilkkutäkki Isoäidinneliöistä

Liekköhän tuota edes kehtaa tunnustaa? Tämä tilkkutäkki on kerrassaan marinoitunut ja kunnolla, nimittäin keskeneräisten töiden laatikossa. Jopa hurjat kolme vuotta! Muistan aloittaneeni tilkkupeiton hetken mielijohteesta, kun mies joutui pikku haaverin takia sairaalan päivystykseen tikattavaksi. Siellä odotellessa, seurana ollessa, ennätin virkata useamman ruudun. Aluksi siitä piti tulla jättiläinen, mutta matkan varrella totesin itselleni, ettei tästä langasta tehty tilkkutäkki vain toimi. Olisi tullut liian painava.
 Nyt kun vauvoja syntyy ystäville enemmän kuin osasin arvatakaan, on nämä oivia vaunuihin, rattaisiin ja turvaistuimiin/kaukaloihin. 
Tilkkutäkki on virkattu perinteisistä Isoäidinneliöistä.
Lanka: Novita Kelo, 733g
Malli: Isoäidinneliöistä virkattu tilkkutäkki
Koko: 75cmx96cm
Virkkuukoukku: 4mm
Eikä tämä suinkaan ole viimeinen tilkkutäkki, nimittäin toinen samanlainen on paloiltaan valmiina. Enää vaan puuttuisi lankojen päättely ja palojen yhdistäminen. Eli kaikista ikävin homma. Kyllä minä virkkaisin ruutuja vaikka kuinka paljon, kun olisi joku joka päättelisi ja yhdistäisi ruudut! ;D


keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

43cm 934g

Ystäväni saa pienokaisen näillä näkymin toukokuussa. Kertoi olevansa melkoinen pöllöfani. Siltä istumalta aloin googlettelemaan pöllöideoita. Niitähän on netti pullollaan ja valinnan vaikeus meinasi tulla.Tulevan vauvan sukupuolta ei ole selvitetty, joten en voinut tehtä tyttö/poikalahjaa. Ystävä kuitenkin kertoi sukulaisensa tehneen pöllötyynyn. Siitä en tiedä millaisen, mutta itse tein tälläisen tulevalle vauvalle. Tämä on tälläinen unipöllö, vartioi pienen unia!
Aloitin virkkaamaan Afrikankukkia lankakerän jämistä automatkalla anoppilaan. Montahan siinä parin tunnin automatkalla ennätti tehdä. Jatkoin palojen virkkaamista myös paikan päällä. Palat ovat siitä mukavia tehdä, kun on helppo jättää työ kesken. Pieni mies kun ei anna pitkään äidin paikallaan istua. Työn aloittamisen tiimoilla meidän minimies alkoi myös kävellä. Alle 10 kuukauden iässä... Sen jälkeen onkin kiirettä pitänyt!!
MalliMaggie pöllö Ravelrystä
Lanka: Novita 7 veljestä luonnonvalkoinen, Novita Puro Aallokko
Koukku: 4mm
Koko: 43cm korkea, 934g kokonaispaino
Ohjettahan en Ravelrystä ostanut, kun ajattelin osaavani tehdä pöllön ilman ohjetta. Eihän pöllö vaatisi kuin hieman sommittelua ja taidon virkata afrikankukkia. No, jälkeenpäin ajateltuna olisi kai ohjeen voinut ostaa, niin ei olisi tarvinnut useaa kertaa purkaa yhdistettyjä paloja! Tehty mikä tehty, kuvista katsomalla. Ystäväni mies totesikin hyvin, että olen kuin 3D-tulostin! :D
Pöllön istuessa sohvalla, kävi meidän minimies pöllö kimppuun. Voitte vain arvata, kuinka mielenkiintoinen pöllön nenä oli!